Antero Alku
Suomessa vedotaan usein VR Oy:n henkilöliikennemonopolin puolesta sillä, että huonot kokemukset Britannian rautateiden yksityistämisestä osoittavat monopolin paremmaksi. Britannian rautateiden historia ei tue tällaisia väitteitä. Britannian rautateiden henkilöliikenne lähti yhä jatkuvaan kasvuun nimenomaan vuonna 1994 tapahtuneen yksityistämisen jälkeen. Matkustajamäärien alamäki alkoi jo 1960-luvulla, jolloin Britanniassa tehtiin samanlaista rautatiepolitiikkaa kuin Suomessa nyt.
1950-luku: tieliikenne vapaaksi, rautateiden syöksykierre alkaa
1960-luku: brittiläinen runkoverkko-ohjelma, kierre jatkuu
1970-luku: nopeista junista hetkellinen piristys
1980-luku: sektoriorganisaatiolla tilapäiseen kasvuun
1990-luku: pysyvä kasvu yksityistämisestä ja julkisen vallan rautatiepolitiikasta
2000-luku: rataverkko takaisin valtiolle, ja kasvu jatkuu
Miten siis VR Oy:n monopoli on parempi kuin Britannian historia?
Liikenteen salliminen valtion omistamalla rataverkolla kunnallisille tai yksityisille junaliikennöitsijöille ei ole yksityistämistä. Kukaan ei ole ehdottanut VR Oy:n myymistä sijoittajille tai Ratahallintokeskuksen viemistä pörssiin, kuten tehtiin John Majorin yksityistämishankkeessa.
Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana rautateiden henkilöliikenne alkoi Britanniassa laskea jyrkästi 1950-luvun lopulla. Sitä ennen oli ollut lievä nousujakso. Lasku alkoi, kun maantieliikenne vapautettiin kilpailulle mutta rautatiet jäivät valtion omistaman monopolin hoitoon. (Paluu)
Rautatieliikenteen alamäkeen yritettiin reagoida. ICI-kemikaaliyhtiöstä kutsuttu Richard Beeching esitteli brittiläisen runkoverkko-ohjelman. Sen mukaan rautateiden talous ja kilpailukyky paranisi, kun suuri osa sivuradoista puretaan ja liikenne keskittyy vain kannattavimmille yhteyksille. Lopputulos oli katastrofi. Suuret joet eivät enää saaneet vettä pienistä puroista. Ihmiset ja tavarat pakotettiin aloittamaan matkansa autoilla, ja niillä matka jatkui sitten perille asti. Tieliikennettä lisäävää politiikkaa oli viemässä eteenpäin liikenneministeri Ernest Marples, jonka hallinnassa olevat rakennusliikkeet urakoivat laajasti Britannian tieverkkoa. (Paluu)
Henkilöliikenteen pysyvä lasku saatiin käännetyksi muutaman vuoden kasvuun 1970-luvulla, kun Britanniassa alkoi nopeiden junien liikenne. Innostus laantui heti 1980-luvun alussa ja matkustajamäärien lasku alkoi uudelleen entistä kiihkeämpänä. (Paluu)
Lähes koko 1980-luvun henkilöliikenne jälleen kasvoi. Tämä saatiin aikaiseksi organisoimalla valtiollinen rautatielaitos toiminnallisiin sektoreihin. Tällöin erotettiin rautatielaitoksen auto-, tavara- ja eri henkilöliikennemuodot omiksi yksiköikseen. (Paluu)
Vuosien 1994–1997 yksityistäminen oli osittain vahinko, kun John Mayor joutui vaalivoiton 1993 jälkeen lunastamaan vaalilupaustaan. Junat, liikennöinti ja rataverkko myytiin yksityisille yrittäjille. Mutta samalla tuli tehdyksi selkeä ero julkisen vallan hallintaan jääneen rautatiepolitiikan ja liikenteen operoinnin välille. Henkilöliikenne kääntyi kasvuun, jolle ei ole näkyvissä loppua. (Paluu)
Yksityistämisen virhe oli myydä rataverkko pörssiyhtiöksi, jota kiinnosti enemmän osakkeiden tuotto kuin rataverkon ylläpito, jota yhtiö ei näyttänyt edes osaavan. Yksityistämisen jälkeen tapahtui Britanniassa kolme suurta junaonnettomuutta, joista vuoden 2000 Hatfieldin onnettomuus johtui nimenomaan yksityisen ratayhtiön osaamattomuudesta. Yksityinen yhtiö kaatui konkurssiin, kun paljastui, miten kallis rataremontti oli edessä rataverkon kunnon palauttamiseksi. Rataverkko päätyi takaisin valtion hallintaan. Ja henkilöliikenteen kasvu jatkui. (Paluu)
Ei mitenkään. Päinvastoin, Britannian historia osoittaa, miksi VR Oy:n monopoli pitäisi purkaa ja Suomessakin noudattaa EU:n rautatiepolitiikkaa. Britannian historiasta on nähty, mitä seurasi runkoverkkopolitiikasta, miten nopeat junat olivat vain hetkellinen piristysruiske ja miten junaliikenteestä pitää päättää yhteiskuntatalouden eikä liiketalouden perustein, kuten nyt tapahtuu VR Oy:ssä.
On aivan oikein sanoa, että Britannian historiassa on varoittavia esimerkkejä. Esimerkit ovat edellä sanotuista asioista, joita meillä juuri tehdään.
Britannian rautateiden yksityistämisestä myös Wikipediassa (englanniksi).
Sivu tehty 22.2.2007 / aa