LAUSUNTO EHDOTUKSESTA RATALAIKSI 7.12.2006

Eduskunnan liikennevaliokunnalle               

Esitämme kommentteja hallituksen esityksestä 222 / 06[1] ratalaiksi. Itse lakitekstiin ehdotetut poistot on merkitty hakasulkein ja lisäykset lihavoinnein.

         Rautateiden luokitus (4 §)

                      Liikennetarve lähtökohdaksi

Ainakin ne runkoverkon radat, joilla on sekä nopeaa henkilöliikennettä että raskasta tavaraliikennettä, on tarkoitus rakentaa kaksiraiteisiksi.[2] Liikennetarpeen tulisi kuitenkin olla koko rataverkon kehittämisen lähtökohta. Esimerkiksi akselipaino on korotettava 30 tonniin myös sellaisilla ns. vähäliikenteisillä osuuksilla, joilla liikennetarve sitä edellyttää. Toisaalta kaksoisraidetta ei tule tehdä runkoverkollakaan, jos liikennetarve ei sitä edellytä. Lisäksi kaksoisraiteiden vaihtoehtona on myös käytettävä ns. vähäliikenteisiä ratoja (esimerkiksi rataosa Äänekoski – Haapajärvi Pohjanmaan radan vaihtoehtona), koska raiteiden ei tarvitse aina sijaita vierekkäin. Tämä on oivallettu Ruotsissa, jossa rakennettava Botniabanan toimii kaksoisraiteena vanhalle sisämaassa sijaitsevalle yhteydelle.

Päätöksenteon tasosta

Suomen perustuslain 121 §:n mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua asukkaiden itsehallintoon. Esityksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö määrää ratojen kuulumisesta runkoverkkoon. Nämä ratkaisut voivat vaikuttaa kunnalliseen itsehallintoon, koska runkoverkkoehdotuksessa alueita suositaan suhteessa Helsinki – muu Suomi ja syrjitään suhteessa muu Suomi – muu Suomi (poikittaisliikenne).[3] Vaikka suosimista ei virallisesti mainita, se näkyy ehdotuksen ulkopuolelle jätettyinä ratoina, jotka voisivat palvella maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä, jos ne olisivat kunnossa (esimerkiksi rataosat Porokylä – Vuokatti Itä- ja Pohjois-Suomen välisessä liikenteessä ja Äänekoski – Haapajärvi Keski- ja Pohjois-Suomen välisessä liikenteessä). 

Valtioneuvosto hyväksyy valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden yhtenä yleistavoitteena ovat toimivat yhteysverkot.[4] Siksi valtioneuvoston pitäisi johdonmukaisuuden nimissä päättää runkoverkosta, jos runkoverkkoideologia ylipäätään on tarpeen. Näin voitaisiin välttyä valtiollisen päätöksenteon arvostelua aiheuttaneesta sektorimaisuudesta.[5]

Esitys

Jos runkoverkkotermistä halutaan pitää kiinni, se voitaisiin toteuttaa näin:

Rautateiden runkoverkko koostuu [  ] radoista, joilla on valtakunnallista merkitystä ja jotka palvelevat lisäksi maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä. Runkoverkon tulee tarjota mahdollisuus sekä nopean henkilöliikenteen että tehokkaan tavaraliikenteen harjoittamiseen liikennetarpeen mukaisesti. 

Muu rataverkko koostuu henkilö- ja tavaraliikenteen radoista, jotka täydentävät runkoverkkoa. Muutakin rataverkkoa ylläpidetään runkoverkon tasoisena liikennetarpeen mukaisesti.

                      Valtioneuvosto määrää, mitkä radat kuuluvat rautateiden runkoverkkoon.

         Rautatien lakkauttaminen muussa yhteydessä (79 §)

Yleistä

Ehdotuksen 2 momentti sallii lakkauttamisen muun muassa, jos rautatien liikenne on vähäistä eikä rautatietä ole taloudellisesti kannattavaa pitää valtion varoilla turvallisesti liikennöitävässä kunnossa.[6] Tätä perustellaan seuraavasti: ”Vähäliikenteisten rautateiden lakkauttaminen on alueiden kannalta kielteinen ratkaisu, mutta resurssien järkevän kohdistamisen vuoksi lakkauttamispäätöksiäkin on tulevaisuudessa voitava tehdä.”[7] Lakkauttamisen tulee kuitenkin perustua valtiontaloudellisia näkökohtia laajempiin arviointeihin ja lähtökohtana tulee ainoastaan olla lakannut liikennetarve esimerkiksi Yhdysvaltain[8] tapaan. 

Minkä ratojen lakkauttamisesta olisi tehtävä ratasuunnitelma

Esitys lähtee siitä, että vain Ratahallintokeskuksen hallinnassa olevat radat on lakkautettava ratalain mukaisesti. RHK voi kuitenkin sopimuksin siirtää rautatien muun yhteisön yksinomaiseen käyttöön ja kunnossapidettäväksi, jolloin rata ei siis enää olisi RHK:n hallinnoima.[9] Toisaalta valtion muillakin laitoksilla voi olla hallinnassaan rautatieinfrastruktuuria, jonka lakkauttamiseen ei sovellettaisi ratalakia.

Koska rautatiet ovat kansallisomaisuuttamme, kaikkeen valtion omistamaan rautatieinfrastruktuurin lakkauttamiseen tulisi soveltaa ratalakia. Tämä voidaan toteuttaa siten, että lakkauttamista koskevan ratasuunnitelman voisi tehdä myös muu kuin RHK eli se viranomainen, jonka hallinnassa lakkautettavaksi ehdotettu rata on. Tällaiset lakkauttamiset eivät todennäköisesti kohtaa suurta vastustusta. Sen sijaan periaatteellisesti tärkeämpää on, että muiden hallintaan kenties luovutetut rataosuudet eivät jää lakkauttamismenettelyn ulkopuolelle siitä muodollisesta syystä, ettei rata enää ole RHK:n hallinnassa. 

Valtiontalouden ja valtiollisen päättäjän näkökulma

Tappiota tuottava Karhulan – Sunilan Rautatie Oy on jo pitkään Suomessa välittänyt ainoana yksityisrautatienä liikennettä väylänsä itse ylläpitämällä. Kun ainoa yksityinen yhtiö tuottaa tappiota, voidaan päätellä, että meidän oloissamme nimenomaan valtion tehtävä on ylläpitää rautatieverkkoa maanteiden tavoin.

Eduskunta on myötäillyt tätä näkemystä ainakin vuoden 2001 valtiopäivillä torjuessaan liikenneministeri Heinosen esityksen muun muassa rataosan Kemijärvi – Kelloselkä lakkauttamisesta.[10] Eduskunta ei ylimpänä budjettivallan käyttäjänä liene myöhemminkään toivonut rataverkon supistamista, vaikka esimerkiksi nykyisen liikenneministerimme kotikunnassa sijainnut rataosa Raudanlahti – Säynätsalo on purettu ilman eduskunnan kannanottoa. Eduskunnan toiminta on sikäli epäjohdonmukaista, ettei riittäviä ratarahoja ole myönnetty, vaikka hallinnon harjoittama niukka budjettilinja lienee tiedossa. Selvyyden vuoksi 2 momentti tulee kuitenkin poistaa, ettei rataverkkoa epähuomiossa supisteta eduskunnan tahdon vastaisesti.

Aluekehitysvaikutukset ja yhteiskuntarauha

Itse lakiesityksestä on poistettu valmisteluvaiheen näkemys siitä, että ”Lakkauttamissäännösten vaikutus syrjäseudun asukkaisiin ei ole merkittävä, sillä hiljaisimmat rataosat ovat lähes yksinomaan tavaraliikenteen käytössä.”[11] Lauseen henki elää kuitenkin yhä arviossa siitä, että rautatie olisi korvattavissa yleensä maantieyhteydellä[12] ja että raideliikenne olisi vain tiheään asutuilla seuduilla vaihtoehto yksityisautoille[13]. 

Lakkautettavaksi ehdotetut rataosat eivät ole vilkkaudeltaan pääratojen veroisia. Niillä voi kuitenkin olla suuri merkitys alueelleen. Esimerkiksi raakapuukuljetukset rautateitse ovat maantiekuljetuksia halvempia. Jos jonkin rataosan kuljetukset siirretään maantielle, korkeammat kuljetuskustannukset laskevat puun myyjälle jäävää kauppahintaa. Lisäksi rautatiekuljetuksista luopumaan joutuneet teollisuuslaitokset voivat siirtyä kuljetusten kannalta edullisempaan paikkaan. Lakkautetun rautatien halkoma seutu kärsii siis taloudellisesti[14] ja näin perustuslain turvaamaa kunnallista itsehallintoa tosiasiallisesti nakerretaan.

Voidaan myös kysyä, loukkaako valtio mahdollisilla lakkauttamistoimillaan perustuslain 9 §:ssä taattua vapautta valita asuinpaikka. Kuinka vapaata on asuinpaikan vaihto, jos se tapahtuu valtion toimista aiheutuvista työpaikkamenetyksistä ja työn perässä muutosta muualle?

Lakkauttamisen oikeutus tuleekin selkeästi kytkeä aluetalouteen niin, että pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa oleva maininta lakkauttamisen aluekehitysvaikutusten selvittämisestä[15] siirretään itse säädöstekstiin.

Ainakin osa ns. vähäliikenteisten ratojen halkomista seuduista on jo nyt taloudellisesti vähäväkistä. Mikäli lakiesityksen sanamuoto hyväksytään, lakkauttamiskohteeksi joutuvat seudut asukkaineen voivat tuntea olevansa muuta valtakuntaa huonommassa asemassa. Tämä puolestaan voi synnyttää Kemijärven junakapinaliikkeen kaltaista liikehdintää. ”Kapinatapahtumat” ovat syöneet uskottavuutta poliittiseen päätöksentekojärjestelmäämme, muun muassa ministereiden ja kansanedustajien puheisiin tekoihin verrattuna sekä kuluttaneet runsaasti niin kansalaisten, virkamiesten kuin poliitikkojen aikaa. Nähdäksemme tällaiset ilmiöt voidaan välttää,  jos lakkauttamisen oikeutus kytketään selkeästi siihen, ettei lakkautus vaaranna aluetaloutta eikä –kehitystä.

Lakkauttamisen aiheuttamat taloudelliset vahingot

Jos lakkauttaminen kuitenkin sallitaan valtiontaloudellisista priorisointisyistä, lakkauttamisen kielteiset vaikutukset pitää korvata laissa määritellyin perustein esimerkiksi Kanadan tavoin (Canada Transportation Act, Part III Railway Transportation, Division V Transferring and discontinuing the operation of railway lines, 146.1).[16]

Ympäristö-vaikutusten arviointi

Esityksessä korostetaan rautateiden ympäristöystävällisyyttä[17], vaikka ympäristövaikutuksia selviteltäisiin lähinnä vain rautatietä rakennettaessa.[18] Vaikka lakkauttaminen on 1 momentin mukaan mahdollista vasta liikenteen lakattua, harkinnassa pitäisi kuitenkin selvitellä ympäristövaikutuksia ja tarvittaessa kielteisten vaikutusten on oltava lakkauttamisen este. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lakkauttamishakemus voidaan hylätä ympäristövaikutusten osoittautuessa kielteisiksi.[19] Rautatien lakkauttamista harkittaessa on myös meillä selvitettävä ympäristövaikutuksia ja lakkauttamisiin pitää suhtautua hyvin kriittisesti rautateiden ympäristösäästöjen vuoksi. 

Lakkautetun rautatiealueen käyttö

Esityksessä[20] on varoittava esimerkki ”rullatun” radan joutumisesta muihin tarkoituksiin: Elisenvaaraan johtaneen rautatien penger on myyty kesämökkiläisten yksityistiekäyttöön. Suomessa oleva lyhyt ”pätkä” Venäjän puolella olevaan ”pätkään” yhdistelemällä olisi luotavissa uusi kansainvälinen yhteys, jos liikennetarvetta ilmenisi. Siksi lakkautetun rautatiealueen linjaus ja hallinta tulee säilyttää Ratahallintokeskuksella, vaikka aluetta ehkä käytettäisiin muihin kuin rautatieliikennetarkoituksiin. Hallinnasta luopumisen[21] on oltava selkeä ja tarkoin perusteltu poikkeus.      

Esitys

Pykälän 1 momentti tuleekin muuttaa, 2 momentti poistaa ja 3 momentti siirtää 2 momentiksi:

Liikenne- ja viestintäministeriö voi lakkauttaa valtion omistaman rautatien Ratahallintokeskuksen tai muun toimivaltaisen viranomaisen valmisteleman ratasuunnitelman perusteella, jos

1)       rautatietä ei enää käytetä rautatieliikenteen harjoittamiseen, radanpitoon liittyvään liikennöintiin eikä muihin liikennetarpeisiin;

2)       rautatielle ei ole odotettavissa 1) kohdassa mainittua käyttöä;

3)       lakkauttaminen ei aiheuta kielteisiä ympäristövaikutuksia; ja

4)       alueen saavutettavuus sekä kuljetusmuodot on turvattu siten, että vaihtoehto ei vaaranna alueen kilpailukykyä eikä taloutta.

Tämän lain 80 §:ssä tai tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu rautatiealue säilyy Ratahallintokeskuksen hallinnassa ellei alueelle ole vastaisuudessakaan osoitettavissa rautatiekäyttöä. Alueiden luovutuksessa menetellään siten kuin laissa oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta (973 / 2002) säädetään.

         Tasoristeyksen ja siihen liittyvän tien sekä siltojen kunnossapito (89 §)

Koska maantieliikenne aiheuttaa rautatieliikenteen vaaratilanteet liikennemuotojen kohdatessa, 2 momentti olisi luonnollisinta muotoilla näin:

Tienpitäjä asettaa ja pitää kustannuksellaan kunnossa tiellä rautatien tasoristeyksen kohdalla olevat varoituslaitteet sekä tasoristeysmerkit, jollei kustannusvastuusta toisin sovita. Kun uusi tie rakennetaan tienpitäjän aloitteesta rautatiealueelle, tien- tai kadunpitäjä huolehtii kustannuksellaan tasoristeyksen varoituslaitteiden ja tasoristeysmerkkien asettamisesta. [   ]

Yhteenveto

Rataverkkoa ylläpidetään ja rakennetaan valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen ja muun rahoituksen sallimassa laajuudessa. Kun ratojen ylläpidosta ja rahoituksesta päätetään eduskunnassa, eduskunnan on myös päätettävä lakkauttamisista itse tai määriteltävä  lakkauttamisedellytykset selkeästi laissa. Asiat on nähtävä myös valtiontaloudellista perspektiiviä laajemmalti. Lakkauttamisharkinnassa on selviteltävä ympäristövaikutuksia ja lakkauttamishakemus on voitava hylätä. Lakkautetun rautatien linjaus pitää myös säästää tulevia tarpeita varten ja lakkauttamisten negatiiviset talousvaikutukset on korvattava. Autoilijoiden toimien pitää puolestaan rasittaa tienpitäjän eikä radanpitäjän taloutta. 

RAIDERYHMÄ (http://www.raideryhma.fi)